Vironniemi oli kolmen vuoden ajan mukana Pohjoismaisessa Bookworm- projektissa, jossa varhaiskasvatuksen tavoitteet ja toiminta sai sisältönsä lastenkirjallisuudesta ja saduista.

Silloin nousivat esiin ajatukset siitä, mitä mahdollisuuksia päiväkodilla on tukea myös vanhempien lukemista lapsille.

Ensinnäkin nostimme esiin asian kaikissa vasu- ja leops-keskusteluissa. Seinille ilmestyi kansikuvia erilaisista päiväkodissa luetuista kirjoista, ja eteisessä näki heti, mikä kirja nyt on menossa. Viesti-lehteen ilmestyi palsta suositelluista ja lempikirjoista.

Elvytimme myös päiväkodin yhteisen ”kirjastoleikin”.

Siinä joinakin iltapäivinä 4-5 kertaa vuodessa perustetaan oma kirjasto saliin ja Talitintteihin. Vanhemmat osallistuvat kirjastoon hakiessaan lasta. Päiväkotiin on kerätty vanhemmilta, entisiltä lapsilta, kirpputoreilta ja muina lahjoituksina useita pyykkikorillisia kirjoja. Eskarit saavat tehtävän luokitella kirjat erilaisiin luokkiin. Yhdelle pöydälle ilmestyy esim. naurattavia kirjoja, toiselle prinsessoista kertovia tai hyvät kuvat -osasto. Joka kerran luokat ovat erilaisia riippuen luokittelijoista, esimerkiksi Marjatta Kurenniemen ’Vaari’- kirja on löytynyt ’Jännitys’-osastolta, Kunnaksen Yökirjan vierestä.

Kirjastossa on monenlaisia virkailijoita. Ne virat täyttävät eskarit. On Tervetuloa kirjastoon -porukka, suosittelijat (jotka tervehtivät ja kysyvät toiveita ja sen jälkeen suosittelevat jotain), kirjojen järjestelijät (jotka katsovat, että kirjat pysyvät oikeassa järjestyksessä ja ottavat vastaan, jos joku palauttaa kirjan) sekä tavoitelluin tehtävä kirjastokorttien leimaajana ja lainauksen vahvistajana.

Jokaisessa lainatussa kirjassa on takana paperi, johon pyydetään aikuista kirjoittamaan toteutuneesta lukutapahtumasta. Siinä oleva tehtävä perustuu Aidan Chambersin kehittämään Tell me-menetelmään eli luetuista kirjoista on keskusteltava ja niiden juttuja mietittävä. Nämä kysymykset ovat 1) keitä kaikkia oli mukana 2) missä lukeminen tapahtui 3) mistä kirjassa olevasta jutusta erityisesti piditte ja miksi 4) oliko jotain minkä olisitte halunneet olla toisin 5) muistuttiko tämä tarina jotain muuta jonka joskus olette kuulleet?

Jokaiselle lapselle on tehty oma Virtsun kirjastokortti. Kirjat voi palauttaa eteisessä olevaan laatikkoon. Kun kirja uudelleen lainataan, näkevät seuraavat lainaajat, missä kirjaa on aikaisemmin luettu ja mitä silloin tapahtui. Kirjastotapahtuman aikana monet istuvat myös alas lukemaan lapsille. Jokaisen lukevan aikuisen ympärille kerääntyy useita lapsia. Ja tässä kirjastossa on sisäänheittotuotteena kuppi kahvia ja mehulasi, joskus keksikin.

Bookworm-projektin käytännöt jäivät elämään päiväkodin arjessa. Sen jälkeen päiväkodissa on koettu myös yhtenä marraskuisena ravintolapäivänä eskareiden vanhempien pitämä englantilainen lastenkirjallisuuskahvila. Myynnissä oli englantilaisista lastenkirjoista tuttuja herkkuja: vanhemmat keittivät Willy Wonkan suklaajokea ja tarjolla oli myös Monen Maun Rakeita! Suklaapatukoihin oli piilotettu kultaiset pääsyliput, ja niiden löytäjät saivat palkinnoksi (divarista hankitun) englantilaisen lastenkirjan, suomennettuna.

Yhdessä lukemisen tavoitteena on sytyttää rakkaus tarinoihin, kirjoihin, lukemiseen ja keskustelemiseen, sytyttää innostus lukea lisää, ottaa selvää – ei niinkään opettaa jokaista lasta nopeaksi lukijaksi ennen kouluikää.

 

 

Mainokset